Kiirettä, väsymystä, sotkua, stressiä tekemättömistä asioista.
Kiukkua, itkua, huutoa ja hiljaisuutta.
Kaikkea tuota on mahtunut tähän joulukuun puolikkaaseen ihan liikaa.
Turha noista on sen enempää avautua, varmaan aika tuttua
monessa muussakin perheessä.
Oon kaivannut monia asioita, joita en kuitenkaan ole ehtinyt tehdä. Kuten tätä blogia. Ja kotona leijuvaa joulun tunnelmaa, tuoksuja, musiikkia, koristeita siellä tääällä… Nämä kaikki on jäänyt aikamoisen sotkun ja kiireen alle, jonka vuoksi edes kuvia ei voi ottaa. Tänään sentään tehtiin joulutorttuja tyttöjen kanssa, ja kyllä meillä näköjään joku
on ehtinyt kaunistaa kotia ;)
Kaiken kiireen keskellä on ollut pakko muistuttaa itseäni tästä:
Kaikkea ei voi eikä pysty eikä tarvitse ehtiä ja jaksaa.
Jopa joistain täydellisen joulun viettoon liittyvistä suunnitelmista oon vaan päättänyt luopua, jotta ei tässä kaiken hässäkän keskellä unohtuisi koko joulunvieton alkuperäinen tarkoitus.
Mutta on mulla silti unelmia (tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä)! Että jouluna olisi aikaa levätä. Nauttia rakkaiden ihmisten seurasta.
Ulkoilla, syödä suklaata, katsoa leffoja.
Lukea, pelata, laulaa, nauraa, nukkua
(ja nukkua ja nukkua..).
Ja että joulu olis valkoinen!
...Ja että Senni, Aatami ja Eeva, Tapani ja Teppo ja muut sankarit malttaisi olla riehumatta, niinkuin Seija tänään.. Seija nappasi yhdet kurahousutkin aamulla rattaista ja riepotti niitä pitkin teitä, kunnes pysähtyivät pusikkoon. Seija oli myös kaatanut puun päiväkodin pihalta ja heittänyt savupiipun päällä olevan suojapellin terassille. Aikamoista!



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti