Siitä on vierähtänyt viikko, kun jätettiin haikeat jäähyväiset rakkaille ystävillemme Tansaniassa. Kaksi viikkoa sitten matka oli vielä edessä, ja kuusi viikkoa sitten ei tullut mieleenkään, että olisin lähdössä Tansaniaan niin pian!
Afrikassa käviöiltä kysytään lähes tulkoon aina kävittekö safarilla ja oliko lämmintä... Tällä matkalla lämpötilalla ei ollut niin väliä, ja eläimet oli sivuseikka (paitsi tietysti pihapiirin kissat ja koirat, joilla oli itseasiassa hyvinkin keskeinen rooli lähes jokaisessa päivässä).
Tällä kertaa ehdottomasti parasta oli
liimata tarroja tarrakirjaan oman rakkaan kummitytön kanssa
revetä nauruun parhaan ystävän kanssa
kesken melko vakavaluonteisen pilatestunnin
nauttia Afrikan kauneudesta
tutustua naapureihin, koulumatkoihin, lähikauppoihin
elää tavallista arkea Afrikassa
nauttia jokaisesta ihanasta ja ikimuistoisesta hetkestä, joka saatiin viettää yhdessä ystävien kanssa.
Nyt, viikko matkan jälkeen, olo on edelleen vähän epätodellinen, ja vielä enemmän haikea. Mutta kaikkein eniten kiitollinen.

















